I'm coming home

Älkää käsittäkö otsikkoa väärin, oon tulossa vaan käymään kotona. Maanantaina starttaa reissu kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää! Lähden jo aamusta Ry:stä junalla Skanderborgiin, josta otan junan Kööpenhaminan lentokentälle Kastrupiin. Sieltä sitten lähtee Finnairin lento (en haluu enää lentää SAS:illa, periaatekysymys :D) ja oon illalla kotona. Alla vähän fiilistelykuvia. :)

Kaikki kuvat täältä: weheartit

Ja tämä pikku rääpäle, se tulee mun mukaan joka paikkaan, en päästä sitä hetkekskään pois mun luota. <3

Kenellekkään ei varmaankaan jää epäselväks kuinka innoissaan mä oon menossa kotiin. Musta on kuitenkin ihana siitä kirjottaa, koska se saa joka kerta mun hymyn nousee korviin asti! <3 Viikko tulee olee todellakin älyttömän kiireinen, mutta mä haluan käyttää 24 tuntia vuorokaudesta vaan siihen että saan nauttia kaikkien ihmisten seurasta ja mennä vaan pällistelemään ulos ja kattoo ruokakauppaan suomalaista ruokaa.. Oonkohan seonnut? Uni ei siis tule olemaan ykkösprioriteetti tulevalla viikolla. :D Kyllä sitä ehtii myöhemminkin!!

Suunnitelmissa olisi vähän laittaa itseäni ihmisen näköiseksi, mennä äitin kanssa ruokakauppaan ja ostaa kaikkea mitä vaan tekee mieli. Haaveilen oltermannista, vanukkaista, uuniperunoista, lohesta ihan kaikesta mahdollisesta. Ainiin ja PUUROSTA! Onneks mamma on ottanut vastaan hyvin mun ruokatoiveet. <3 Muita suunnitelmia on nähdä mahdollisimman paljon kaikkia kavereita, olla koirien kanssa ja kävellä ihanan ruskan keskellä pitkiä lenkkejä. Loppuviikosta alkaa juhliminen, ja mä oon sen ansainnut kuukauden hiljaiselon jälkeen, ensin perjantaina kavereiden kanssa ja lauantaina iskän juhlilla. Ihanaa nähdä mummia ja muita sukulaisia, iskää ai että! Meinaa itku tirahtaa kun ajattelen kuinka ihana viikko mulla on tulossa. Iskän juhlista tulee varmaan ihan mahtavat. <3 Maanantaina mulla ja Julialla jatkuu arki täällä Tanskassa, mikä ei tunnu yhtään pahalta mä oon asettunut tänne hyvin. Onneks tullaan yhdessä samalla junallakin tänne Tanskaan, se on niin tylsää matkustaa yksin. Nyt on musta ihan hauskaa matkustaa yksin Köpikseen ja Suomeen maanantaina, koska mulla on mp3 täynnä fiilistely musaa ja mä varmaa teen jotain riemuloikkia siellä lentokentällä kun nään ikkunasta Finskin koneen. 

Täällä on kaikki mennyt hyvin, joskin kiireisesti.. Tää viikko oli aikalailla töitä 24/7 kun perheen äiti oli työmatkalla. Aamulla heräsin 6.30 ja laitoin lapsille aamupalaa, autoin pukemisessa/puin, vaihdoin vaipat ja vein lapset tarhaan/kouluun ja parina päivänä vein kaikki kolme lasta. Joka päivä on tullut siis liikuttua pyörällä ja kävellen vähintäänkin 10km päivässä ja mä tosiaan alan huolestua kohta jos en saa lisää ravintoa.. :D Sit oon yleensä hakenut ton 6v tytön koulusta 4 aikoihin, jonka jälkeen auttanut valmistelee ruokaa, leikkinyt lapsien kanssa, auttanut ruokailussa, taas leikkinyt ja sen jälkeen laittanut lapset nukkumaan.. Ei oo helppoa, joten ISKÄ ja ÄITI: mä en kyllä tuu lapsia haluumaan ainakaan 10 vuoteen. Ei oo ainakaan suunnitelmissa, eikä ainakaan kolmea lasta. Never say never, mut täällä saa kyllä hienosti makua millasta arki on lasten kanssa. Huh. :D Ja kaiken lisäks tulin torstaina kipeeks, joten täällä oli tosi tiukat paikat mutta hei, kaikesta selvittiin hengissä!

Ja mun olokin alkaa olee parempaan päin, positiivisuus on 150% ja fiilis ihan mahtava. :)

Huomenna vielä autan perhettä ja sit ei ookkaan enää kun yks yö, lähden heti maanantai aamusta kuitenkin liikkeelle. Pakkasin tänään jo kaikki kamat, oliko pikkasen helpompaa kun mulla on nyt vaan käsimatkatavarana yks iso laukku. Oon ilonen siitä et sit Helsinki-Vantaan lentokentällä mun ei tarvi odotella laukkua vaan mä JUOKSEN suoraan mamman luokse!! <3 

NÄHDÄÄN PIAN RAKKAAT!!!

<3: Jenni

don't worry about a thing, cause every little thing is gonna be allright

Neljäs viikko lähtee käyntiin huomenna, herranjumala mä oon kohta ollut täällä jo kuukauden!? Ja mun koti-ikävä on alkanu hellittää ihan sairaasti! Missään vaiheessa en oo itkeny koti-ikävää niin, että haluisin täältä lähteä sen takia kotiin. Varmaan asiaa helpottaa se, että pääsen kohta viikoksi kotiin ja jouluna taas kotiin oman perheen luokse. Musta tuntuu et täällä kaikki alkaa sujumaan paljon paremmin, nyt kun pääsen ens keskiviikkona alottaa tanskan kielen tunnit, jotka on joka keskiviikko 8-12. Mulla oli viime torstaina koe, koulussa missä alotan ja HUHHUH.. En tajuu vieläkään mitä mä oikein siellä tein!? Kaikki muut jotka oli siellä, puhu äidinkielenään tanskaa ja tietty ne osas kaikki siitä kokeesta. Sillä kokeella kuulemma haluttiin testata mun tasoa (jonka kyllä itsekin tiedän olevan hyvin olematon). Se opettaja sano mulle et haluais pistää mut sellasten kans joilla on tanska 1. kielenä, mut niillä on oppimisvaikeuksia tai muita häiriöitä. Halusin ehdottomasti alottaa ihan pohjalta, oman tasoisten kanssa. Sain sieltä yhen kaverinkin, JEE!

Viikko meni kyllä ihan älyttömän nopeesti, ja viikonloppukin hurahti hetkessä.. Mitenköhän ens viikko kun tän perheen äiti lähtee työmatkalle, ja ollaan ilman sitä koko viikko!? On varmaan niin hektistä että ennenkun huomaankaan oon jo Helsinki-Vantaan lentokentällä mamman ja musuttimien kainalossa. <3 

Perjantaina päätin ottaa kameran mukaan kun vein perheen tytön kouluun, me aina joko kävellään tai pyöräillään yhdessä sinne. Kun mennään koululle, matka on pelkkää alamäkeä ja kun tullaan takasin kotiin niin HUH se on yhtä tuskien taivalta koko matkan loivaa ylämäkeä. :D Näytän varmaan aika järkevältä aina aamulla muutenkin tukka pystyssä, meikittä ja rönttövaatteet päällä puhisten koitan päästä epätoivoisesti ylös sitä mäkeä, koska mähän en luovuta ja taluta sitä pyörää!!

Ry:n kirkko

Rauhallista kotiseutua

Kotikatu

Perjantaina menin Annan luokse Silkeborgiin iltapäivästä, ja laitettiin ruokaa yhdessä. Meillä oli oikein fancy dinner, kun laitettiin pihvit, perunoita, jensenin kastiketta ja punkkua. Katettiin pöytä nätisti, kynttilät palamaan ja tunnelmaan sopivaa musiikkia. Cozy! <3

Kun oltiin ahdattu itsemme täyteen, pistettiin ittemme bailukuntoon, ja käveltiin downtowniin, Buddy Holly nimiseen baariin. Se oli vielä kiinni kun me sinne päästiin, joten mentiin istuskelemaan johonkin B:llä alkavaan pubiin reilu tunnin ajaksi. Siellä oli kyllä hilpeä meininki, tanskalaiset oli jo ihan ympäripäissään mut ne ei kyllä oikeesti örvellä koskaan samalla tavalla mitä suomalaiset. Oli hauska seurata vierestä kun ite ei tullut juotua, miten ne nautti toistensa seurasta ja pitivät hauskaa. 

Heti kun jäin hetkeksi pöytään yksin, sain hyökkäyksen tanskalaisista jotka tietysti innostu kun sanoin etten puhu tanskaa ja että tuun suomesta. Siinä sitten kippisteltiin ja laskettiin "uksi, kaksi, kolme!!!!"... Ja ne luuli että suomessa juodaan sellasista juomaputkista, mitä Amerikassa ja leffoissa on näkyny. :D Mentiin Buddy Hollyyn melkein heti kun se avautu, ja se yllätti kyllä todella positiivisesti! Vaikka se olikin pieni paikka, siellä oli ihan mahtava dj ja fiilis korkealla. Sisustus oli todella siisti ja henkilökunta sellainen kun asiakaspalvelussa aina pitäisi ollakkin. Viihdyttiin ainakin 2 asti siellä (piti mennä aikasin kotiin kun jouduin seuraavana päivänä tehdä töitä), jonka jälkeen hurautettiin Annan luokse taksilla.  

Bleiseri: H&M (Koldingin shoppailu reissulta)

Peplum: New Yorker

Farkut: Ginatricot

Lauantaina lähdin sitten takasin kotiin, ja lähdettiin perheen kanssa ajamaan mummon luokse Grenaa nimiseen kaupunkiin. Matkaa vierähti autolla ajattaessa noin tunti ja lasten kanssa se tuntuu pitkältä ajalta kun aina joku itkee tai huutaa.. :D Oltiin sitten koko lauantai lastenvahteina mummon kanssa, kun vanhemmat lähti ystäväperheen juhliin. Oon ollut tänään ihan rättipoikki väsynyt, kun tuntuu että eilinen nukkumaanmeno oli yhtä sirkusta lapsien kanssa. Mentiin kuitenkin vielä tänään paikalliseen Aquariumiin koko perheen kera, ja siellä viihdyttiin pitkän aikaa. Nähtiin monia kaloja, kun hylkeitä syötettiin, käveltiin hai-tunnelissa ja saatiin myös nähdä haiden ruokinta-aika. Paikassa oli myös monia altaita, joita kutsuttiin touch-pool nimellä eli tosiaan kädet sai laittaa altaaseen ja silittää kaloja.. En oo kyllä ikinä kuullu moisesta ennen mut oli sitä tietysti pakko itekkin kokeilla! :D Suurin osa ajasta kuitenkin meni paikan leikkipuistossa, missä lapset tuntui viihtyvän parhaiten. Tänään illalla vielä tilattiin pizzat kotiin, oli kyllä mukava ja erilainen päivä! Nyt täytyy painua pehkuihin, keräämään voimia tulevaa rankkaa viikkoa varten. :)

<3: Jenni

ei haaveistaan saa luovuttaa, ei esteet saa sua kaatumaan

Moikka! Tulin tekemään pikaisen postauksen viikonlopusta, joka meni siskon luona Båringin landepaukku kylässä. :D Suunnistettiin perjantaina suoraan juna-asemalta muutaman hassun tapahtuman jälkeen Koldingiin jättimäiseen kauppakeskukseen. Reissulta vahingossa tarttui mukaan H&M:stä musta bleiseri, ja kolme neuletta New yorkerista. Aattelin että helpompi kuvailla uusia vaatteita asukuvien ohella, parempi sillain kun että alan ripustelee niitä täällä ja te saatte ainoastaan epämääräisiä kuvia. Tässä postauksessa näkyy viime shoppausreissulta Aarhusista ostama neule. 

Cecilie ajeli parisen tuntia tapaamaan mua ja Juliaa, ja oli ihana olla näiden kahden typykän seurassa. <3 Koldingin ostoskeskuksessa sai vietettyä kyllä kokonaisen illan, käytiin Jensen's Bofhusissa syömässä (ylläripylläri) pihvit ja jälkkäriks söin suklaamoussea, mmm! :p Ostoskeskus oli poikkeuksellisesti keskiyöhön asti auki mikä oli mun mielestä aika hauska idea. 

Lauantaina hölläiltiin vaan koko päivä, käytiin Julian host-perheen koiranpennun Maxin kanssa pitkällä lenkillä ja voi että oli kyllä hienot maisemat. Mä varmaan kuitenkin tulisin hulluks jos asuisin vuoden tuolla, koska se on niin landee että huhhuh! Ja siinä on tietty sikala lähellä, mikä ei sinänsä täällä Tanskassa yllätä.. :D Oli kyllä niin hieno paikka se Julian host-perheen koti, niillä oli oma lampi missä oli kultakaloja ja pupujakin löyty. Ostettiin myös kaupasta kauheet kasat kaikkee sapuskaa (herkkuja) ja ahdattiin niitä itteemme kahden viikon edestä. Mä oon varmaankin laihtunut täällä aika paljon, ruoka ei maistu eikä täällä kyllä syödä melkeen koskaan. Yks päivä kun söin yhen leivän olin ihan ähky täynnä, varmaan vatsalaukku kutistunu ihan mitättömän kokoseks!! Eiköhän tilanne korjaannu kun pääsen kotiin.. ;) Joka on muuten TASAN KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ!!!!!!!!!! JEE! Mä ootan niin paljon että nään kaikki rakkaat ja varsinkin musuttimet (Mandyn ja Pepin). <3

Sunnuntaina tuntu kyllä ahdistavalta lähteä takas tänne, kun oli saanu nukkua jonkun toisen vieressä ja hengata 24/7 yhdessä. Tällä hetkellä fiilikset on hyvät, meijän naapuri laitto mulle eilen viestiä et sillä olis joku ystävä jolla on hevosia, joita pääsisin ratsastaa. Toi perhe vaan ei vaikuta kovin luottavaiselta mun ajotaidoille? En oo saanu kertaakaan ajaa, mut kyl mä toisaalta ymmärrän kun ei ne voi tietää miten hyvin osaan ajaa jne. Tosiaan sinne talleille on 10km täältä, eli sitä matkaa en kyllä pyöräile, PISTE. :D Toivottavasti saadaan jotain keksittyä, koska se on vaan niin parasta terapiaa kun saa olla hevosten kanssa. 

Mä meen myös tällä viikolla hengailee päiväkotiin, jossa tää naapuri työskentelee vaan siksi että voisin sosialisoitua vaikka niiden työntekijöiden kanssa ja miksei myös seurata lasten touhuja siellä. Tuntuu niin oudolta, kun ei naapurit oo Suomessa missään tälläsiä toisiaan kohtaan. On tosi kiitollinen olo siitä miten paljon tuntemattomat ihmiset yrittää auttaa mua täällä, ja yrittää auttaa rakentaa mun sosiaalista verkkoa jotta mulla olis hyvä olla. 

Huivi: Cubus

Neule: H&M

Laukku: Bulgariasta

Kengät: Converse

Maxilla on just tollanen ilme että mitään pahaa en oo tehny...

Rentoilua herkkujen parissa <3

Coldplay - Fix you


<3: Jenni

thoughts

Moikka! Ajattelin tulla postailemaan ajatuksia näin kuvien kera.. Toka viikko on ollut pahin viikko, mutta samalla myös kaikista paras. Viikko on mennyt nopeasti ja huomenna suuntaankin siskon luokse Boringiin, viikonlopusta ei tuu kyllä kylän nimensä mukaisesti boring vaan superduper siskojen keskeinen quality weekend!! <3 Annetaan kuvien puhua puolestaan.. 

Tähän astiset kuvat täältä: weheartit.com

Viimeiset maisemakuvat on Ry:n satamasta, oltiin siellä Annan kanssa eilen illasta. On muuten kaunis ja rauhallinen paikka. Tykkään siitä kun täällä voi pyöräillä ja kävellä luonnonrauhassa, ilman roskia ja jatkuvaa liikenteen hälinää.

Palailen varmasti viikonlopun jälkeen, toivottavasti monen kuvan kera! Nyt kun on vip-kuvaaja, olisi hyvä jos saatais vihdoin jotain asukuviakin tänne. Ihanaa viikonloppua! <3

<3: Jenni

week 1

Tulin kirjottelemaan pitkästä aikaa kuulumisia, lähinnä ekan viikon jälkeisiä fiiliksiä ja oon mä saanut muutaman kuvankin napattua. Viikko hurahti nopeasti, vaikkakin kun koti-ikävä yllätti tuntui että aika kuluu super hitaasti.. Oon aika yllättynyt itestäni, ja siitä kuinka hyvin pärjään täällä vaikeuksista huolimatta. Jotenkin tuntuu siltä, että jos mä jaksan täällä vuoden mä pystyn mihin vaan ja voin alottaa itsenäisen elämän. Täällä mielialat vaihtelee ihan jatkuvasti, välillä tuntuu että on maailman onnellisin kun on saanut tälläsen mahdollisuuden, ja sit taas joskus on niitä hetkiä et mitä helvettiä mä täällä teen. Ja ei täällä ei oo kauheeta, mun perhe on oikeesti tosi mukava, joskin kiireinen, mutta kaikki tunteet mitä täällä saa kokea tulee 1000x suurempina mitä kotona. Kaikista vaikeinta on varmaankin se, että mulla ei oo täällä ns. sosiaalista verkkoa.. On mulla tietysti Anna, joka on mulle tosi läheinen ja me nähdään ja ollaan yhteyksissä monta kertaa viikossa, mutta kun oon tottunut siihen että mul on SUPER iso kaveriporukka, tiivis perhe ja ihanat sukulaiset, on se outoa et on vaan yks ihminen jonka kanssa viettää aikaa. Tuntuu että Suomessa aika ei edes riitä kaikille kavereille, kun niitä on niin monta. Ja onhan se ihanaa kun niitä on monta, täällä oppii arvostaa sitäkin enemmän. <3 

Täällä muutenkin ajattelee niitä joilla ei oo ystäviä ollenkaan, ja jotka on kiusattuja.. Miten hirveetä niiden elämä on?

Kun Anna kertoi mulle, että se lähtee Ruotsiin viikonloppuna mulla iski paniikki. Tuli tosi yksinäinen olo ja mietin, että mä en haluu kyllä olla yksin koko viikonloppua, muuten ahdistun.. Onneks mulla on ihana sisko täällä Tanskan puolella, joka kutsu mut sen luokse koko viikonlopuksi. Nyt on junaliput varattu Middelfartiin, (joo en oo kirjottanu väärin, sen paikan nimi on oikeesti keskipieru :D) ja lähen jo perjantaina aikasin päivällä sinne, että meil ois mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Eli mun viikonloppu on pelastettu!!! Sitä seuraavana viikonloppuna me lähdetään tän perheen äidin vanhempien luokse, ja ollaan siellä yks yö eli sillonkin on tekemistä. Ennenkun meen iskän juhlille Suomeen, haluun kyllä mennä Aarhusin yöelämään Annan kanssa. Meijän täytyy kummankin nyt sosialisoitua täällä! :D

En edes muista mitä kaikkea oon puuhannu viime viikolla, uni maittaa kyllä kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, eikä muisti oikein pelaa. Oon enimmäkseen ollu täällä kotona, totutellut elämään ja ollut lapsien kanssa. Täällä siivoaminen tuntuu niin turhalta, koska heti kun lapset tulee tarhasta ja koulusta kaikki on taas ihan sekaisin. Mä oon sanonut näille, että mä kyllä kaks kertaa mietin haluanko lapsia nuorena vai elänkö vielä elämää täysillä ja kiertelen maailmaa kun ehdin. Tottakai oon aina tiennyt, että kun on lapsia se on koko elämä silloin, mutta ihmettelen vaan miten noi vanhemmat ehtii tehdä kaiken, ja illalla vielä kun on ihan poikki ja on saatu lapset nukkumaan niin pitäis alkaa siivoamaan.. Huhhuh!

Osaan nyt jo aika sujuvasti liikkua junilla täällä, oon ollut Annan luona Silkeborgissa parit kerrat ja eilen oltiin Annan kanssa Aarhusissa shoppailemassa. Ostin muutamia lämpösiä paitoja, ajattelin ottaa myös ostoksista kuvia ja esitellä niitä tänne vähän myöhemmin. Ostin myös Aarhusin juna-asemalta Wildcardin, jolla saa pitkän matkan junista viikolla -50% alennusta, ja viikonloppusin -25%, KYLLÄ kiitos! Tulee kuitenkin jonkun verran reissattua, niin toi tulee kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Juna-asemalla juttelin kyseisen myyjän kanssa varmaan 30 minuuttia siitä kannattaako mun ostaa Rejsekort (vähän sama logiikka kun Suomessa matkakortissa) vai venkslaanko ees taas 10 kerran klipcardin kanssa.. Ja arvatkaa vaan oliko monimutkasta kun täällä eri pysäkit/kaupungit on eri zoneja, ja aina täytyy laskea kuinka pitkälle pääset milläkin ja klipataanko kortti kerran vai kaksi, ja pitääkö ostaa myös extra zone. Helppoa, eikö? Ja jos ostaa Rejsekortin, siihen täytyy ladata rahaa (sama homma kun matkakortissa) mutta silti sun täytyy katsoa netistä joka kerta ennenkun hyppäät junaan paljon juuri tämä junamatka maksaa kyseiseen kohteeseen jne. Blaah! Noh enköhän opi noihinkin jossain vaiheessa.. :D

Tästä tuli nyt tällänen epämääräinen sepustus-postaus, mutta toivottavasti saa jotain selvää miten mulla täällä menee!

Oltiin sunnuntaina perheen äidin ja lasten kanssa päiväkodin pihalla leikkimässä. Ja tosiaan, tää kuva on otettu päiväkodin pihalta, niillä on eläimiä siellä!?!?!? Aidat vaan ympärillä ja tääkin hamus koko aika ruokaa ja nousi sitten aitaa vasten, et aika turvallisen olosta :D Siellä oli myös kanoja...

Tää on myös ihan meidän läheltä. Ei tarvii mihinkää eläintarhaan mennä, kunhan vaan menee ulos päiväkodin pihalle ja kävelee hetken eteenpäin ni löytää myös lampaita. 

Mun oli pakko ottaa kuvia Aarhusin ostoskeskuksen vessasta! Tää oli musta niin ihana idea laittaa kaikkia hauskoja teksteja vessojen oviin, että oli pakko ikuistaa. :D

Viisaita sanoja ;)

Tää oli kyllä jostain kumman syystä mun lemppari, hihi.. 

Oli myös pakko ottaa kuva missä ite näyn, että tiedätte mun olevan hengissä täällä ja ihan onnellisen näköisenä!

Eilinen tanskalainen illallinen Annan äidin luona, se osaa kyllä tehdä niiin hyvää ruokaa. <3 

Tuli ton kuvan jälkeen kauhee nälkä, lähen tekee sapuskaa itelleni ja suihkun kautta valmistelemaan sitten lasten tuloa kotiin, pöydän kattamista jne. Ihanaa viikkoa kaikille rakkaille! <3

<3: Jenni

thursday

Heissan täältä vällyjen välistä! Mulle tais iskeä flunssa, yllätys yllätys heti tähän alkuun mukavasti.. Eihän tässä olis ollukkaan mitään suunnitelmia, eikä toki olis ollu kiva päästä kunnolla rytmiin. No ei auta muuta kun yrittää levätä, koska olo on kun ois jyrän alle jääny. Muuten täällä on kaikki hyvin, oon kyllä mielestäni tosi hyvin sopeutunut, ja pystyn olla täysin rennosti perheen kanssa. Sain tossa yks päivä kyllä kauheen itkukohtauksen, olisko ollut maanantaina kun perhe lähti uimaan ja mä jäin tänne. Tuli yksinäinen olo ja koti-ikävä, eikä itkulle meinannut tulla loppua! Sen jälkeen ei oo ollu mitään, ja kaikki sanoo et se on täysin normaalia kun on ekaa kertaa pitkän aikaa pois kotoa ja elämä täällä on kuitenkin ihan erilaista. Täällä osaa kyllä arvostaa elektroniikkaa, skypeä tulee käytettyä melkein joka päivä. On se niin helppoa kuitenkin nykypäivänä pitää yhteyttä läheisiin, vaikka oliskin maailman toisella puolen. :)

Tiistaina menin käymään Silkeborgissa, tapaamassa tanskalaista Annaa ja oli kuin kotona olis ollut. <3

Annan äiti oli tehnyt ihanaa lihaa, Jensenin kastiketta, salaattia, ranuja ja perunoita. Olin kyllä ihan super hyvät sapuskat!! Tanskassa syödään kyllä vähemmän kuin Suomessa, täälläkin perheessä syödään vain 1 lämmin ateria. Aamupalaks on yleensä muroja, lounaaks leipää ja sitten illalla syödään jotain kunnon ruokaa.. Kestää varmasti jonkun aikaa tottua tähän ruokailuun, kun Suomessa mulla menee helposti vähintään 3 lämmintä ateriaa. Aamulla sekä illalla oon tottunut syömään ihan runsaasti leipää, vanukasta, puuroa jne. :D

Mulla ei oo mitään järkeviä kuvia, koska kun oon täällä kotona hillun yleensä lökäpöksyt jalassa.. :D Tässä on kuitenkin jotakin kuvia kun oon käynyt pyöräilemässä ja eilen kun tein koko perheelle tortilloita. 

 

Tie joka vie päiväkodille.

Söpöliinit <3

Onneks lainasin Annalta kasan leffoja, koska täällä melkein kaikki leffat on lapsille ja tanskan kielellä. :D Palailen varmaan vielä loppuviikosta, suunnitelmissa olisi shoppailua Ikeassa ja Skanderborgissa perheen kanssa. :)

<3: Jenni

never say never

Heipparallaa täältä Tanskan puolelta!

Mulla ei ole vielä mitään kuvia teille jakaa, kun tosiaan vasta eka päivä takana. Voin sanoa että tää plikka on kyllä ihan lopenuupunut, on ollut sen verran jännitystä ja stressiä tässä päivässä! Pääsin kuitenkin turvallisesti perille, enkä hypännyt väärään junaan tms. joten oon todella tyytyväinen. :) Oli rankkaa herätä yöllä 3 aikaan ja lähteä lentokentälle, olin jotenkin ihan unessa koko matkan ja vielä lentokentälläkin. Kunnes... Mentiin sitten SAS:in bagage drop:iin ja tietysti laukku huusi ylipainoa 29,3kg. Ei tullut mulle yllätyksenä, vaikka olinkin koittanut karsia mahdollisimman paljon turhia tavaroita sekä vaatteita pois matkalaukusta. Oltiin edellisiltana katsottu valmiiks että varaudutaan maksaa n. 80€ laukun ylipainosta, mutta asiakaspalveluhenkisyyden esikuva SAS:in virkailija otti meidät hyvin vastaan ja kertoikin että joudumme maksamaan 140€ ylipainosta. ANTEEKS MITÄ!? 140€!? Tolla samaisella hinnalla 2 ihmistä olis päässy meidän mukaan vaikka Kööpenhaminaan tuomaan osan tavaroista.. No ei siinä sitten muu auttanut kun maksaa ja sain kun sainkin HEAVY-30kg merkin nolosti matkalaukun kylkeen. Sitä me kylläkin porukalla ihmeteltiin, että miten voikin olla noin kärttyinen ja töykeä virkailija päästetty töihin lentokentälle! Tekis mieli pistää palautetta..

Ongelmien jälkeen oli aika hyvästellä ystävät, joita mulla oli SUURI joukko mukana, kiitos siitä. <3 Ensin ei edes itkettänyt vihan takia, mutta ei siinä voinut olla itkemättä kun kaikki läheiset täytyi hyvästellä. Onneks ei oo kun 4 viikkoa niin tuun käymään Suomessa, hakemassa lisää tavaraa (toivottavasti ei tuu toiset 140€ maksettavaa) ja juhlimaan Iskän viiskymppisiä!

Lento meni nukkuessa väsymystä pois, ja käytiin siskon kanssa Starbucksissa juomassa frappucinot ennen junan lähtöä. Voin sanoa, että ei oo mitään harvinaista herkkua liikkua jättimäisen laukun kanssa, joka painaa kun synti Tanskan junissa.. Ahtaat käytävät, eikä mitään paikkaa mihin vois tuollaisen ison laukun laittaa. Matka meni kuitenkin hyvin nopeasti, ja juttelin muutaman sanasen kahden tanskalais tytön kanssa, jotka oli muuten älyttömän avuliaita! Tulkkasivat mulle junan kuulutukset ja sano, että voi pyytää apua jos ei ymmärrä jotakin. Ihmiset on muutenkin todella hymyileväisiä, eikä pelkää jutella tuiki tuntemattomien kanssa.

Perhe otti mut avoimin sylin ja iloisin mielin vastaan tänne Ry:n pikkukaupunkiin. Oltiin ensin kotona ja myöhemmin lähdettiin perheen kanssa käymään kaupunkikierroksella. Täällä perheessä mua odotti 1-vuotias poika, kohta 3-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Kaikki lapset oli ihania ja tämä ainut tyttö onkin sanonut haluavansa musta isosiskon. <3 Mulle tuli heti tosi rento olo kun tulin tänne ja pystyin olee alusta asti oma itteni. Tälläkin hetkellä tuntuu kun olisin kotona! Ja sehän on tässä kaiken pointti, että musta tulee yks perheenjäsen joka auttaa paljon täällä kotona kotitöissä ja lasten kanssa. Odotan vaan sitä päivää kun osaan oikeesti puhua tanskaa ja kommunikoida ihmisten kanssa ainoastaan sillä kielellä. Perheen äiti tukee täysillä, ja sanoi että otetaan pikku hiljaa, että pystyn tutustumaan ensin lapsiin ja tajuan missä olen. Se tuntuu tosi kivalta, että mua ei lykätä heti yksin tekemään kaikkea vaan perhe on mun kanssa arkipuuhissa ja myöhemmin pystyn tekemään asioita yksin. Mä toivon tulevani vuoden päästä tältä reissulta miljoona kokemusta rikkaampana ja aikuisena itsenäisenä naisena!

Nyt täytyy mennä nukkumaan, on ollut sen verran väsyttävä päivä ja huomenna 6.30 herätys aamulla! Palailen heti kun on kuvia, ja asetun pikkasen enemmän aloilleni. Tiedän että monet haluaa heti kuulla kuulumiset ja täällä ne on hyvä jakaa ettei tarvii miljoonaa kertaa sanoa samoja asioita. :D Toivottavasti ei tullut kauheesti kirjoitusvirheitä, koska mä oon täällä ihan silmät ristissä.. Ihanaa alkavaa viikkoa! <3

<3: Jenni